Stressin vaikutus rakkausarkeen

Mira Juntunen osallistui viimeksi pidetylle deittiretriitille ja kirjoitti kokemuksestaan meidän blogiin. Mira on kirjoittanut Kehon Korjausopas -kirjan ja kirjoittaa blogia (linkki Miran omaan blogiin tekstin lopussa).


Stressin vaikutus rakkausarkeen

 

Sä et koskaan kuuntele mua! Huutaa nainen kyynelten läpi rakkaalleen.
Miten sua voi auttaa, kun sä et huoli mun neuvoja! Huutaa mies sydän haavoilla rakkaalleen takaisin.

Kiitos Mikko Kempen deittiretriitin luentojen viimeinkin ymmärsin miksi tähän keskusteluun niin usein päädytään, vaikka rakkautta ja tahtoa olisi pariskunnan välillä paljon. Osaanko itse jatkossa toimia paremmin…en tiedä…toivottavasti.. Oppien sisäistäminen ja käytäntöön vieminen on arkeen paluun haaste kaiken opitun jälkeen, ei vain deittiretriitin jäljiltä.

Mies purkaa stressiä vetäytymällä omiin oloihin ja nainen höpöttämällä stressiä aiheuttavasta aiheesta. (Unohdetaan nyt persoonallisuuserot ja maskuliini- ja feminiinienergiat ja käytetään ihan nainen-mies-asettelun terminologiaa). Deittiretriitin teoreettisesta keskustelusta tämä kolahti koviten itselleni. Ajankohtana se pieni hetki kotiinpaluun aikaan stressaavan työpäivän jälkeen, kun automaattisesti pyrimme omaa stressiä itse helpottamaan ja auttamaan rakasta hänen stressaantuneesta olostaan pois. Kummankin tarkoitus on olla hetken päästä paremmalla, kepeämmällä tuulella ja enemmän läsnä toiselle. Kummankin tavoite on hyvä ilta yhdessä. Jokainen pariskunta löytää omat keinot, mutta jos niitä ei etsitä eikä tarpeista puhuta, niin vaistot ja opitut mallit vievät meitä kohti riitaa ennen pitkää, koska miehen luontaiset taipumukset ja naisen luontaiset keinot ovat erilaiset.

Naisten keinot allekirjoitan kokemuksella. Minun stressiin auttaa se, että minä saan puhua aiheesta. Tarvitsen vain jonkun joka sujuvasti kuuntelee, ehkä hieman myötäelää ja halaa, kestää kyyneleeni ja tunteenpurkaukset. Vasta kun kysyn kommentteja tai ratkaisuehdotuksia olen valmis ne kuulemaan.

Miesten malliakin olen monet kerrat testannut, ja hyvin toimii sekin itselläni. Vetäydyn usein omiin oloihin, menen yksin leffaan tai luen kirjaa, hiljennän puhelimen hälytysäänet ja vain olen. Käytinpä sitten itse kumpaa vain, en halua niitä sekaisin. Jompikumpi. Ei molempia. Yksinäisyydessä en kuuntele muita ja puhuessa haluan toisen vain kuuntelevan. Sinäkin pystyt varmasti hyvin ymmärtämään mitä Mikko tarkoitti mies-nainen-kärjistyksellä aiheesta?

Nimittäin, jos mies koettaa olla tehokas ja antaa ratkaisun naisen puhetulvan kannalta liian aikaisin, nainen kokee, ettei mies välitä tarpeeksi kuunnellakseen ja yrittää hiljentää hänet, vaikka naisella olisi vielä tuhat kommenttia ja painava tarve niiden esiintuomiseen. Mies taas ehtii vaipua epätoivoon rakkaansa puolesta, kun tämä vain kiertää samaa asiaa tuhannesta kulmasta, eikä näe päivänselvää ratkaisua ongelmaan. Mies puolestaan ehkä haluaisi olla hiljaa omissa oloissa hetken – hän on puhunut töissä tarpeeksi ja kaipaa hetken lepoa. Ja kun mies puhuu, hän kysyy todennäköisesti jotain, johon hän odottaa vastausta, ratkaisua, ei hän kaipaa kuuntelijaa luennolle aiheesta.

Vielä hetki sitten asuimme kyläyhteisöissä, heimoissa, isoissa perheissä. Nyt oletamme saavamme sen kaiken kuuntelun, tuen, ratkaisujen määrän yhdeltä ihmiseltä, yhdeltä parisuhteelta. Aikamoinen vaatimus. Ehkä mahdoton vaatimus meistä useimmille. Onneksi on ystävät, puolison tukena.

 

-Mira Juntunen Unelmien toteuttaja

 

https://unelmientoteuttaja.fi/

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *