pelimies

GIRLS JUST WANNA HAVE FUN (and boys too)

Nyt on suoraa ja rehellistä puhetta! Pieni varoituksen sananenkin voitaisiin heittää ilmoille. Vierakynäkirkjoittajana meillä on tällä kertaa terveyden asiantuntija ja Supermarket Survivalin perustaja Olli Posti. Olli kertoo hyvin avoimesti omista ajatuksistaan. Ole hyvä Olli. 


Olli täällä kirjoittelee. Olen kehno seurustelemaan ja vielä huonompi hurmaamaan naisia. Sosiaaliset taidot ovat tasolla, joka herättää hämmästystä, huumoria tai epäuskoa kanssaihmisissä.

Ja siksi olen jonkin verran opiskellut aihetta. Minusta tuli terveyden asiantuntija omien haasteiden vuoksi, ja nykyään pystyn käymään aiheesta oivallisia keskusteluita, vaikken pärjääkään Tomi Kokon supervoimille tai Teemu Arinan veriarvoille.

Olen pystynyt neuvomaan onnistuneesti kavereita – myös rakkausasioissa, mikä hämmästyttää itseänikin. Ja totta kai vastaavasti saanut tärkeitä neuvoja kavereilta, tärkeissä tilanteissa.

Kantava teema, tai tyypillinen kuvio, kun mentoroimme toisiamme rakkausasioissa, tuntuu olevan tämä:

– Mikko ottaa jonkin asian liian vakavasti, joten Ollia tarvitaan palauttamaan isompi perspektiivi. Ja sitten sama toisinpäin.

David Wolfe joskus sanoi, että universumin korkein värähtelytaajuus ei olekaan rakkaus, vaan ilo. Olen samaa mieltä. Rakkaus voi joskus olla omistavaa, rajoittavaa, ahdistavaa ja jäykistävää, ilo ei.

Hiljattain juttelin varakkaan ystävän kanssa, jolla on taloudellinen mahdollisuus kaikkeen, mitä maailma tarjoaa – mutta sama ongelma kuin meistä suomalaisista miehistä suurimmalla osalla: naisten kanssa ei natsaa. Yritämme ratkaista ongelmaa keinolla, joka sen on aiheuttanutkin, eli järkeilyllä. Moni ratkaisee ongelman alkoholilla, mikä toimiikin huomattavasti järkeä paremmin – koska se sumentaa järkeilyä ja tuo takaisin hetkeen, kehoon ja parhaimmillaan jopa leikkisyyteen.

Tarvitseeko viisivuotias alkoholia ollakseen leikkisä? Ei tietenkään. No miksi sitten aikuinen tarvitsee? Koska loimme kulttuurin, joka perustui pitkään pitkälti kielloille, estoille, säännöille, tottelulle, noudattamiselle ja itsensä kieltämiselle.

Miksi salsatanssi on niin suosittua? Koska siellä saa turvallisesti tehdä asioita, jotka olisivat muuten kiellettyjä. Tiesitkö, että naisen hormonitoiminnalle – ja seksuaaliselle halukkuudelle – tekee erittäin hyvää lantion liike? Mitä tapahtuisi, jos kaupungin kaduilla aikuiset naiset pyörittäisivät lantiota aivan kuin Mikko Kempen tanssitunneilla? Siitähän seuraisi katastrofi. Vai seuraisiko?

Kuten sanoin, olen aika avuton pelimies. Hyvä ystävä kuvasi hiljattain minua termillä ”nälkäinen FUCKboy”, eli tyyppi joka ei ole yhtään cooli, ja ilmeisen puutteessa. Se on totta. Tunnen kuitenkin paljon kavereita, jotka luonnostaan vetävät naisia puoleensa – nimenomaan luonnostaan. Heitä tarkkailemalla huomaan heidän elävän juuri sellaisessa maailmassa, jossa lantio saa heilua vapaammin. He luovat ympärilleen kuplan, jossa voidaan olla viisivuotiaita. Heidän maailmassaan saa leikkiä, vitsailla, hyppiä seinille, rikkoa sääntöjä – ja yleensä se tehdään aikuismaisen sofistikoituneesti. Se on kuin salakieli, johon liittyy symboleilla kikkailu, tyyleillä leikittely… se on elämän hauskasta puolesta kiinnostumista.

Vaikka olen avuton deittailija, olen silti myös lähes aito pimp. Saan upeilta naisilta paljon ilmaisia palveluksia ja ihanaa tukea, ja arvostan heitä ihan maasta taivaaseen. He tekevät elämästäni upeaa ja elämisen arvoista. Miksi saan ilmaisia palveluksia, vaikka olen sosiaalisesti melko urpo? Jossain määrin se liittyy siihen, että joitakin inspiroi se, mitä teen. Lisäksi kanssani on yleensä hauskaa tehdä. Siinä missä tavallinen pomo sanoisi ”kiitos, teit hyvää työtä”, minä saatan sanoa ”kiitos kuumasta avusta” tai ”vitsi oot seksikkäin avustaja mitä oon ikinä nähny”, ja tarkoitan sitä. Se on leikkiä ja totta samaan aikaan. Maskuliininen järkeilymieli ei voi ymmärtää sellaista leikkiä tai epäloogisuutta, mutta se on ihmissuhteiden todellisin olemus. Kysy vaikka lapsilta. Kun 5-vuotias Pekka sanoo lastentarhanhoitajalle että ”äiti kiusaa”, hän vitsailee vakavalla naamalla. Lastenhoitaja elää sääntöjen ja pelkojen maailmassa, joten hän soittaa huolestuneena äidille. Ja koska äiti elää sääntöjen ja pelkojen maailmassa eli aikuisten maailmassa, äitikin huolestuu. Kaikki aikuiset ovat huolestuneina – suurimman osan elämästään. Ja 5-vuotiaalla Pekalla on hauskaa – vakavasti. Ei äiti tietenkään ole kiusannut ketään, mutta lapsen mielestä se oli hauskin vitsi ikinä. Ja niin olikin. Paitsi meidän aikuisten mielestä vitsi oli aivan kamala ja täysin mauton. Kuten suurin osa standUp-koomikoiden sanomisista. Meillä aikuisilla on niin iso pula huumorista, että joudumme kirjaimellisesti maksamaan siitä – koska sosiaalisessa tai ammatillisessa roolissa joudumme blokkaamaan sen lähes täysin. Onneksi on viina ja viikonloput.

Sellainen huumori tai leikki on parasta, joka on totta tai lähes totta – tai osuu johonkin hankalaan paikkaan, henkilökohtaiseen tai kollektiiviseen kipupisteeseen. Koulukiusaamisen ja huumorin raja on häilyvä, ja pieni näkökulmanvaihdos voi muuttaa koko tilanteen nopeasti.

Vierailin hiljattain ystävän luona, jossa meitä oli lopulta useampikin. Kaveri väitti minun hyväksikäyttäneen hänen kissojaan. Tunnustin ihan vakavalla naamalla, ja aloin kuvailemaan tarkemmin, mitä tein niille kissoille. Kenellä ensin pettää pokka tai tulee raja vastaan? Totta kai se kaikki oli vitsiä, mutta halutessamme päästä lasten tasolle, meidän tulee haastaa itseämme kaikissa niissä tabuissa, kipupisteissä, pelkoreaktioissa ja muissa kulttuurin pakotattamissa rajoitteissa tai automatisoituneissa reagointitavoissa, jotka aikuisuus on meihin iskostanut. Siksi haukun tässä tekstissä osittain itseäni tai annan itsestäni huonon kuvan – koska tahdon vapautua pelkojeni tai vajavaisuuksieni paljastumisen pelosta. Ei minulla ollut sellaista pelkoa vielä 5-vuotiaana, joten en halua elää sen rajoissa enää jatkossakaan.

Ehkä tiedät sen tilanteen, kun törmäät pitkästä aikaa ystävään, joka on henkistynyt. Testaat, voiko tyypin kanssa enää vitsailla siitä tai tuosta… ja koet helpotusta, kun huomaat, ettei henkisyyden laatikko olekaan pienentänyt kaveria, vaan parhaassa tapauksessa jopa laajentanut. Kuitenkin liian usein se, mitä aikuisena pidämme ”edistymisenä”, onkin entistä pienempään vankilaan ahtautumista.

Tapaat pitkästä aikaa vanhan lukiokaverin. Alatte heittää samaa yhtä tyhmää läppää kuin silloin aikoinaan sekä muistella kaikkea hölmöä ja vastuutonta mitä teitte viikonloppuiltaisin. Hetken aikaa teillä on tosi kivaa.

Mitä, jos elämä olisi aina yhtä kivaa? Kun minä tapaan työssä kollegoita, pyrin aktiivisesti siihen, että yhä isomman osan ajasta voimme olla ”sekaisin” ja yhä vähemmän tarvitsee leikkiä aikuista.

Se on maailman suurin salaisuus hyviin ihmissuhteisiin. Sellaisiin, joissa kumppani, puoliso, kaveri, ystävä, appiukko tai kollega ei vitutakaan vaan ilahduttaa. Suhteisiin, joissa ei ole pelkästään järkeä, vaan myös sydäntä, iloa, liikettä, yllätyksiä ja kaikkein syvintä yhteyttä. Suhteita, jotka kehittävät neuroplastisuutta eivätkä sammuta sitä tylsyyden alle.

 

VOISIKO YHTEISKUNTA TOIMIA TOISIN?

Yhteiskunta ei ehkä voisi toimia nykyisenkaltaisena ilman ilon ja vapauden merkittävää rajoittamista. Muistan, kun joskus 26-vuotiaana otin osaa hieman nuorempien opiskelijakavereiden ilonpitoon. He juttelivat usein keskenään, että ”nämä ovat niitä elämän parhaita vuosia – ja pian ne ovat ohi.” Suurin osa suomalaisista kasvaa aikuiseksi edelleen uskoen, että viimeistään kolmekymppisenä elämä, sellaisena kuin sen on siihen asti käsittänyt, loppuu, ja tilalle astuu vastuu.

Entä, jos ne voisivat kehittyä käsi kädessä? Voisiko minun vapaammalla ja onnellisemmalla versiolla olla jopa enemmän annettavaa maailmalle ja läheisille? Valmista mallia tähän ei ole. Jokainen valmis putki vielä tämänhetkisessä yhteiskuntarakenteessa johtaa juurikin elämän (eli kasvun, naurun ja laajenemisen) merkittävään vähenemiseen viimeistään kolmekymppisenä.

Eräs ystävä sanoi joskus, että hänen täytyy nyt asettua, koska sitten parin vuoden päästä (eli yli kolmekymppisenä) hän ei voi enää saada niin hyvää kumppaniehdokasta. Hän näki alkavansa muuttua automaattisesti tylsemmäksi tai vähemmän puoleensavetäväksi mieheksi noin kolmenkymmenen ikävuoden kohdalla.

Entä Mick Jagger? Vanha rokkari voi käydä 70-vuotiaana treffeillä 18-vuotiaan huippumallin kanssa – ja olla aidosti inspiroivinta seuraa, mihin tämä nuori kaunotar tulee ehkä koskaan törmäämään. Ikinuori Peter Ragnar toteaa: ”Time is not toxic”, aika ei ole myrkyllistä. Yhteiskunta vaan nykyisellään opettaa meidät käyttämään aikaa niin elämänvastaisesti, että ajasta tulee jopa lähes myrkyllistä.

Eräs ”pelimies-opettaja” totesi joskus hauskasti: ei kannata opetella kaikkia mahdollisia tekniikoita, scriptejä ja iskurepliikkejä – vain tuodaksesi yökerhosta naisen kotiin sinun omaan upeaan World of Warcraft -strongholdiin. Rakenna siis ”pelimiestaitojen” sijaan ennen kaikkea elämä, johon on kiva tuoda ihania ihmisiä. Elämä, joka on pullollaan upeita tunteita, fiiliksiä, kokemuksia joista sinä oikeasti nautit. Jos ei tarvitsisi elää toisten odotusten mukaan, miten sinä eläisit? Mikä olisi sinun loistavin, säkenöivin, kukoistavin versio?

 

YKSINÄISYYDEN PERIMMÄINEN SYY

Kun juttelin edellä mainitun vauraan ystävän kanssa, huomasin syyn, miksi hänellä ei ollut onnea naisten kanssa: kaikista mahdollisuuksista huolimatta hänen elämänsä oli vakavaa, sisältä kolkkoa. Sama koskee minua, vaikka usein yritän saada elämäni näyttämään hauskemmalle kuin se on.

Juttelimme pitkään, kaikesta maan ja taivaan välillä. Nautin keskustelusta suunnattomasti. Lähdin kotiin vasta aamuyöllä. En ottanutkaan taksia, vaan kävelin läpi öisen Helsingin. Tunsin pitkästä aikaa elämän taikuuden – sen tunteen, mitä tunsin kesällä 2006 tai 2007, kun kärsin vielä ms-ongelmista, tai en ollut vielä rakentanut itselleni edes sosiaalista elämää saati rakkauselämää. Se tunne, kun hetken aikaa ei ole mitään ”aikuisten asioita” olemassakaan, vaan kaikki on tässä hetkessä ja siinä, miten kauniille tuo puun oksa näyttää… ja miten kiva tästä on virrata vapaasti rantatien kautta kotiin fiilistelemään elämän upeutta. Maailma on ihmeitä täynnä juuri nyt, ja tulevaisuus on kutkuttava seikkailu, jota voi odottaa samalla fiiliksellä kuin jouluaattoa.

Lähdinkin heti seuraavana päivänä kiertämään Suomea, seuraten sitä tunnetta, minne ikinä se vie.

Sain myös edellisyön keskustelukaverilta viestin. Hän oli tavoittanut saman tunteen, ja ajanut toiseen kaupunkiin tapaamaan täysin tuntematonta naista, joka paljastui hurjan kiinnostavaksi ihmiseksi, täynnä sisäistä rikkautta. He päätyivät luonnonpuistoon luonnonlähteelle polttamaan luksussikareita ja keskustelemaan astrologiasta.

Itse päädyin pitkästä aikaa treenaamaan tennistä ja keskustelemaan Itä-Suomen parhaan pelaajan kanssa todella utopististen tavoitteiden saavuttamisesta siinä lajissa. Läpällä, mutta tosissaan.

Totta kai hoidan myös hommat; sitä varten omistan läppärin ja puhelimen. Yllättävän pieni päivittäinen tuntimäärä saattaa riittää merkittävään edistymiseen silläkin saralla, kun inspiraatio kulkee, energiat virtaa ja maailma näyttää mahtavalle. Kaikki me elämme jonkin kokoisessa vankilassa; uskon tekeväni parempaa työtä, kun laajennan omaani ja kaunistan sitä.

Tavataan siis seikkailuilla! Ja rakennetaan yhdessä elämää, joka antaa enemmän tilaa aikuisten leikeille, yhteisölliselle ilolle, sydämestä lähtevälle palvelulle, ystävien väliselle jakamiselle ja muulle, mikä oli kivaa jo silloin kun pelattiin ensimmäiset pusuhipat leikkikoulun pihassa.

-Olli

Supermarketsurvival.fi

9 thoughts on “GIRLS JUST WANNA HAVE FUN (and boys too)

  1. Johanna Maria Davies Reply

    Pidin todella paljon tästä pelimies-opettajaltasi saamastasi vinkistä: “Rakenna siis ‘pelimiestaitojen’ sijaan ennen kaikkea elämä, johon on kiva tuoda ihania ihmisiä. ” Tuo on niin totta ja ilokseni huomaan eläväni tuota todeksi. 🙂 Kyllä, rakennetaan yhdessä elämää, joka antaa enemmän tilaa kaikkien leikeille, yhteisölliselle ilolle, sydämestä lähtevälle palvelulle ja ihmisten väliselle jakamiselle.

    • Olli Posti Reply

      Myös ylhäältä-alas johdetussa hierarkkisen legalistisessa yhteiskunnassa voi SITTENKIN olla tilaa myös ilolle. Myös arkena, myös selvin päin. Vihdoin <3

  2. Mia Tuominen Reply

    Jos tunnet rakkautta, pystyt iloitsemaan ja tuntemaan iloa eli rakkaus toimii ponnahduslautana tälle korkeavärähteiselle ilolle <3

    • Olli Posti Reply

      Totta <3 Liian usein liian monella vielä toistaiseksi rakkaus tuo mukanaan ilolle vastakohtaisia elementtejä, kuten odotuksiin kiinnittyminen, edellyttävät vaatimukset, pakottava ripustautuminen.

  3. Anne Reply

    On upeaa fiilistellä kaikki aistit ja sydän avoinna jokaisessa kohtaamisessa. Kun kaikki pari sataa tunnettamme voi virrata vapaasti, niin elämässä on enemmän väriä ja aitoa elämää! <3 <3 <3 <3

  4. Siru Reply

    Ai kuinka kivaa luettavaa, kun joku laittaa sanoiksi ajatuksia, joista olen aivan samaa mieltä ja joita tulee mietittyä melko usein, sekä ihan oikeasti myös pyrittyä toteuttamaan omassa elämässä. Tätä lisää ja mainostettavaksi kaikille ihmisille (etenkin niille “eläville kuolleille” 😉 , jotka tätä todellakin tarvitsevat)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *