Tänään blogissamme kuullaan vieraskirjoituksena parhaita ja toistaiseksi toimimattomia deittivinkkejä stand up -koomikko, väitöskirjatutkija, deittivinkkailija Tuula Kolehmaiselta. Mutta laitetaan toki vinkit testiin. 😉 Kommentoi alle mitä vinkkiä tuli kokeiltua. Sitä ennen annetaan vuoro Tuulalle. Ole hyvä Tuula!
Kysyin 6-vuotiaalta kummitytöltäni, mitä ihmettä tähän blogiin kirjoittaisin. Lapsen silmät syttyivät hänen päästessään puhumaan ”poikajuttuja” ja hän ehdotti kiherrellen, että aloittaisin blogin näin: ”Hyvät ystäväni, minä olen tyttö ja minä haluaisin poikaystävän.” Hän taitaa tuntea kummitätinsä vähän liiankin hyvin. Olen ikisinkku, vanhapiika, yksinäinen susi. Nirsoksikin sanoisivat, jos eivät tietäisi, että olen ollut ihastunut viimeisen vuoden aikana ainakin viiteen ihmiseen. Vaikka ”poikajutut” ovat keskustelunaiheistani mieleisimpiä, eivät rakastuminen ja parisuhteet ole olleet elämässäni kuin harvinaista – ajoittain kitkerääkin – herkkua. Tulosten valossa en siis välttämättä ole se paras tai ainakaan uskottavin deittivinkkailija. Turhautumiseni muututtua jo itseironiaksi aloin pari vuotta sitten julkaisemaan somekanavissani deittivinkkejä tähän tyyliin:
Kun olet ihastunut ystävääsi/tuttavaasi, kysy: “Mennäänkö naimisiin, jos ei olla kumpikaan löydetty ketään ennen ens viikkoo?”
Vitsi vinkeissäni on tietenkin se, etteivät ne toimi. Rivien välissä ne asettavat siten kaikki kaltaisensa ihmissuhteiden Pirkka-niksit kyseenalaisiksi. Miten kenenkään toisen neuvo voisi johtaa unelmien ihmissuhteen löytymiseen? Eihän sellaiseen vaan voi olla mitään one size, fits all -ratkaisua. Pelkkää lottoa ja onnenkantamoistahan tuo suhdetoiminta näin ”ulkopuolisen” silmin näyttää olevan. Pyydän lukijaa huomioimaan, etten kuitenkaan puhu nyt siitä, kuinka pääsisin edes jonkun kanssa treffeille tai muhinoimaan, se onnistuu kyllä.
Mutta että löytäisi rakkautta ja kumppanuutta, mielellään samassa paketissa. Kun me ihmiset olemme niin erilaisia, lumihiutalemaisine luonteinemme, temperamentteinemme, traumoinemme, ja kuin virtaavat vedet me kasvamme ja kehitymme koko ajan. Myös elämäntilanteemme ovat muuttuvaisia ja niin usein kyse on täsmällisestä ajoituksesta. Kahden tai useamman ihmisen yhteensovittaminen alkaa kuulostaa millintarkalta puuhalta. Vai ajattelinko taas liikaa? Olen jo kauan sitten todennut, että mitä ihmissuhteisiin tulee, minä en vaan tiedä. Ehkä minun ei kuulukaan tietää, ehkä lankoja pitääkin käsissään jokin suurempi, kutsuttiin sitä sitten kohtaloksi, universumiksi, jumalaksi tai maailmankaikkeudeksi. Pitäisikö siis vaan luovuttaa ja odotella, kun elämän shakkilauta kuljettaa sotilaan toisensa luokse juuri oikealla hetkellä?
”Eivät ne miehet sua kotoa hae!” sanoivat.
No onneksi ei! Kotona istun pieruverkkareissa tai ilman niitä, rinnusta koristaa suklaajäätelötahra. Tiskit ovat tiskaamatta, lattialla eilisen sukat ja alusvaatteet. Ja vakavasti ottaen, kyllähän sitä on kaikenlaista kokeiltukin. Olen etsinyt ja ollut etsimättä, tunnustanut tunteeni ja pantannut niitä. Olen puhunut totta ja jättänyt kertomatta, mennyt sänkyyn ja ollut menemättä. Pyytänyt toisinaan treffeille, toisinaan odotellut vuosiakin, että minua pyydettäisiin. Sanonut kyllä, sanonut ei. Ollut maskuliinisempi, ollut feminiinisempi, ollut oma itseni ja yrittänyt käyttäytyä siivommin. Olen hankkinut harrastuksia, tutustunut satoihin uusiin ihmisiin. Netissä vasta olenkin ollut. Opiskellut NLP-tekniikoita ja viimeisen viiden vuoden ajan stand up -koomikkona olen ilta toisensa jälkeen kertonut lavalla oikein mikrofoniin, että olen vapaa. Ihan varsinaisesti en siis ole kotona istunut odottamassa.
Seuraava Vinkkailija kiirehtiikin jo sanomaan, ettei saa olla niin tarvitseva. Että rakkaus löytyy heti, kun lakkaa etsimästä sitä. Eli siis sittenkin sinne kotiin odottamaan? Miten tää nyt meni? Alkaa vaikuttaa siltä, että homma ei tosiaan ole minun käsissäni.
Yhden asian kuitenkin tiedän. Haluan sellaisen kumppanin, joka tykkää just tällaisista tyypeistä. Jäätelötahroineen, epävarmuuksineen ja 6-vuotiaine neuvonantajineen. Ainoa vinkkini voisi siis olla, että kannattaa varmaan vaan olla mahdollisimman hyvin selvillä ja rehellinen siitä millainen minä olen, mitkä ovat tarpeeni ja mikä tärkeintä – mitä annettavaa minulla on toiselle ihmiselle ja parisuhteelle. Tsekata uuden ihmisen kanssa täyttyvätkö tarpeeni ja onko minulla paukkuja täyttää toisen tarpeet. Sanoa vääränlaiselle rohkeasti ja ajoissa ”Kiitos ei” ja uskaltaa ottaa vastaan oikeanlainen, kun sen aika on. Olla valmis antamaan saamaansa hyvää takaisin ja tekemään töitä yhteisen hyvinvoinnin eteen. Päästää irti, jos elämä alkaa kuljettaa toista eri suuntaan.
Pitkäaikaissinkkuudessa on monia hyviä puolia ja sen vuoksi minussa on niin paljon pantattua rakkautta tuhlattavaksi, että tuleva kumppanini on oikea onnenpoika! <3
Tsemppiä myös muille poika- ja muihin juttuihin!
Rakkaudella,
Tuula Kolehmainen
stand up -koomikko, väitöskirjatutkija, deittivinkkailija
P.S. Vielä yksi kesäinen deittivinkki minulta niille, jotka ovat jo käyneet muutamilla treffeillä:
Kun istutte sohvalla vierekkäin, ota hyvä asento ja pyydä häntä tekemään sinulle punkkitarkastus.